ILONKILJAHDUKSIA

Joulukuun yhdeksäs päivä v. 2025. Olen juuri saanut valmiiksi powerpoint-esityksen torstaina 11.12. Raisiossa pidettävään Varsinais-Suomen helmet – luonnonhoitotyön tulokset ja tulevaisuus -tapahtumaan. Siellä esittelen v. 2022-2023 toteuttamamme Helmi-hankkeen tuloksia eli Luolalanjärven katajakedon ja laidunniityn kunnostustöitä ympäristöpäällikkö Kajalan komppaamana. Yesss! Nyt tuntuu hyvältä!

Mutta on paljon suurempi ilonaihe: Luolalanjärvi. Kolmen eri mittarin kautta on dosentti Harri Helminen ELY:stä arvioinut järven tilan muuttuneen parempaan suuntaan viiden vuoden aherruksen ja monen eri tahon suurenmoisen avun turvin. Järven kunnostaminen ei siis ole mahdotonta, jos tehdään työtä yhteisvoimin!

No mitä ne kolme eri mittaria sitten ovat? 1) Kalaston määrä ja lajikoostumus. 2) Pohjaeläimistön määrä ja lajikoostumus 3) Järviveden mittaustulokset.

Jos tulosta arvioitaisiin vain järviveden perusteella, en voisi millään luottaa siihen, koska erilaiset kesät ja tuulet tuovat pintaan erilaisia ravinnemääriä. Mutta kalasto ja pohjaeläimistö! Jos molemmissa tutkimuksissa tulos näyttää kääntyvän järven kokonaistilaa ajatellen parempaan suuntaan, niin kyllä siihen on jo luottaminen.

Tämä oli jumboiso ilouutinen juuri nyt, kun kolmen vuoden hankerahoitus ELY:n kautta päättyi ja piti vääntää loppuraporttia. Tutkimusraportit tulivat ihan viimeisellä mahdollisella hetkellä muutamaa päivää ennen hankkeen loppuraportin jättämistä, mutta minulla oli hyvä tunne koko kesän. Kävin nimittäin mittailemassa näkösyvyyksiä lähes parikymmentä kertaa ja kerta kerralta tuo hyvä tunne vahvistui.

Näkösyvyys oli syvänteen kohdalla vuonna 2023 jonkin aikaa 4,5 metriä, joka oli ihan huikea tulos, mutta siihen kesään mahtui myös ihan toisenlaista tulosta. Tänä kesänä näkösyvyys viipyili lähes kaiken aikaa 1,20 metrin paremmalla puolella päätyen elokuun puolella jopa 1,7 metriin. Se on hurjan hyvä tulos näin matalassa järvessä, jonka keskisyvyys on vain 2,04 metriä ja pohjassa vuosikymmenten kuorma fosforia.

Miten se menikin näin hyvin? Emmehän päässeet lähellekään sitä kalastustulosta, jonka saimme lähtötilanteessa tavoitteeksemme. Olisi pitänyt poistaa n. 6000 kiloa kalaa kolmen vuoden aikana. Saimme katiskakalastuksella poistettua vaivaiset 1500 kiloa kalaa.

Mietimme kyllä kesän 2025 alkupuolella, että olemmeko kalastaneet järven tyhjäksi, kun kalaa ei alkanut tulla. Heinäkuun puolella sitä sitten tuli, mutta elokuussa alkoivat katiskat olla taas tyhjillään. Kylmä alkukesä pienensi kalastustulosta.

Mieleen tulee, että voisiko tuloksiin vaikuttaa myös se, että olemme ahkeroineet kasvillisuuden poistamisen kanssa jo kolmena kesänä? Jokainen kasvikilo sisältää tietyn määrän ravinteita ja me olemme poistaneet järvestä tuhansia kiloja pinnalla kelluvaa kasvillisuutta talkootyöllä.

Kasvillisuutta on kuljetettu puutarhapalstoille ja siellä on ollut tuloksena riemullinen sato. Olen saanut jopa porkkanat kasvamaan kunnon mittaan ja kurpitsat ovat tuottaneet satoa huikeasti. Kasvillisuuden sisältämistä ainesosista teetätti eräs suuryritys selvityksen, joten sitä on voinut levittää ihan reilusti katteeksi penkkiin kuin penkkiin. Katteesta on toinenkin hyöty: ei tarvitse kastella kasveja niin paljon, kun kosteus säilyy kasvien juurilla. Molempi parempi.

Verkkokoekalastus näytti, että särkikalat ovat vähentyneet ja kalalajien ikäjakauma on tasainen.